Viher- ja virkistysalueiden seuranta

Tampere, Suomen vetovoimaisin kaupunki, on tunnettu muun muassa kauniista ja vehreistä viheralueistaan. Kaupunkistrategian tavoitteena on, että Tampereen väkiluku kasvaa keskimäärin 3 000 asukkaalla vuodessa. Vuosina 2022–2023 asukkaita on tullut lisää yhteensä yli 10 000, mikä on ollut poikkeuksellisen paljon.

Strategia velvoittaa sovittamaan yhteen kasvavan ja kestävän kaupungin haasteita, parantamaan luonnon monimuotoisuuden tilaa ja ottamaan vakavasti ilmastoriskit ja muutokseen sopeutumisen. Kestävän kaupunkiympäristön kannalta viheralueilla ja muilla viherpeitteisillä alueilla on hyvin monia hyötyjä kuten tulvien ehkäisy ja pienilmaston säätely esimerkiksi helleaikoina. Lähiluonto myös tukee ihmisten terveyttä ja hyvinvointia monin eri tavoin. Nykyisten asuinalueiden tiivistäminen ja asukasmäärän kasvu lisäävät viheralueiden käyttöpainetta. 

Strategisten tavoitteiden toteutuminen ja kaupunkirakenteen tiivistyminen edellyttävät viheralueverkoston tietoista ja tavoitteellista suunnittelua, tiedon tuottamista viheralueverkoston ominaispiirteistä ja laadusta, sekä viheralueverkoston seurantaa. Vuonna 2023 tuotettiin viher- ja virkistysalueiden määrällisiä mittareita, tulevaisuudessa on tavoitteena täydentää seurantaa laadullisilla mittareilla.

Viher- ja virkistysalueiden tavoitteita määritellään yleiskaavassa ja erillisohjelmissa

Vireillä olevan Kantakaupungin vaiheyleiskaavan 2021–2025 päätavoitteet ovat ilmastonmuutokseen sopeutuminen ja viherympäristön kehittäminen. Tavoitteet on johdettu kaupungin strategiasta sekä eri ohjelmista.

Yleiskaavatasolla merkittävin keino sopeutua ilmastonmuutokseen on turvata yhtenäinen siniviherrakenne osana kaupunkirakennetta. Siniviherrakenteella tarkoitetaan vesistöjen, kuten järvien ja purojen, sekä erilaisten viherpeitteisten alueiden, kuten metsien, puistojen, niittyjen ja kaupunkipuiden muodostamaa kokonaisuutta. Riittävän laajan ja viherympäristöltään monimuotoisen siniviherrakenteen takaaminen on myös osa viherympäristön kehittämistä.

Kaupungin suunnittelua ja toimintaa ohjataan yleiskaavan lisäksi myös lukuisilla erillisohjelmilla. Keskeisiä viherympäristöön liittyviä ohjelmia ovat Hiilineutraali Tampere 2030 -tiekartta, luonnon monimuotoisuuden ohjelma, hulevesiohjelma sekä tekeillä oleva viheralueohjelma.

Miksi viher- ja virkistysalueiden seurantatietoa tuotetaan?

Voimassa olevan Kantakaupungin vaiheyleiskaavan 2017–2021 yleismääräys velvoittaa säilyttämään asemakaavoitettujen viher- ja virkistysalueiden määrän.

Seurantatietoa viheralueiden määrästä tarvitaan yleiskaavan tavoitteen toteutumisen seurantaan. Tieto on yleiskaavatyön lisäksi hyödynnettävissä myös muissa maankäytön hankkeiden vaikutustenarvioinneissa ja tavoitteiden asetannassa. Viherympäristön seurantatietoa tarvitaan kestävän kaupunkikehityksen tueksi. Rakentaminen ja asukasmäärän kasvu tiivistyvässä kaupunkirakenteessa, ilmastonmuutoksen hillintä ja siihen sopeutuminen, sekä luontokadon ehkäisy edellyttävät toimia, joiden tueksi tarvitaan mitattavaa tietoa.

Mitä asioita mitataan ja mitä ne kuvaavat?

Viher- ja virkistysalueiden seuranta Tampereen kantakaupungin alueelta koostuu ensimmäisessä vaiheessa seuraavista mittareista:

• Viher- ja virkistysalueverkoston kaavatilanne
• Viher- ja virkistysalueiden määrä

Viher- ja virkistysalueverkoston kaavatilanne -mittari

Viher- ja virkistysalueverkoston kaavatilanne -mittari kuvaa asema- ja yleiskaavoitettujen viher- ja virkistysalueiden määrää ja sijoittumista suhteessa toisiinsa sekä kantakaupungissa.  Viher- ja virkistysalueiden kaavatilannetiedon pohjalta voidaan tutkia muun muassa, minkä kokoisia kaavoitettuja viher- ja virkistysalueita on ja miten ne sijoittuvat Tampereella. Lisäksi saadaan tietoa, miten alueet kytkeytyvät toisiinsa ja kuinka hyvin ne ovat asukkaiden saavutettavissa sekä millainen on viheralueiden riittävyys suhteutettuna asukasmäärään.

Viher- ja virkistysalueiden määrä -mittari

Viher- ja virkistysalueiden määrä -mittarilla kuvataan, paljonko asemakaavoitettuja virkistysalueita on suhteessa asukasmäärään. Viher- ja virkistysalueiden määrä ja osuus kantakaupungin alueella kuvaa maankäytön tehokkuutta ja kehityssuuntaa, mutta myös alueen viihtyisyyttä, terveellisyyttä ja monimuotoisuutta. Määrää arvioidaan sekä koko kaupungin keskiarvona että pienemmillä seuranta-alueilla. Näin saadaan vertailutietoa alueellisista eroista ja voidaan kohdentaa oikeita toimenpiteitä eri sijainneille.

Yleiskaavoitetun ja asemakaavoitetun viheralueen erot

Maankäytön ohjaus on tarkkuudeltaan erilainen asemakaavoitetuilla ja yleiskaavoitetuilla viher- ja virkistysalueilla. Kaavatilanteen pohjalta määräytyy myös viher- ja virkistysaluseen suunnittelusta ja ylläpidosta vastaava kaupungin taho.

Kantakaupungin yleiskaavassa osoitetaan aluevarausmerkinnöillä viherrakenteen runko, joka muodostuu keskuspuistoverkostosta ja luonnonsuojelualueista. Aluevarausmerkintöjä täydentävät muut merkinnät, kuten ohjeelliset virkistysyhteydet ja ekologiset yhteydet. Yleiskaava on ohjeena laadittaessa ja muutettaessa asemakaavaa, sekä ryhdyttäessä muihin toimenpiteisiin alueiden käytön järjestämiseksi. Yleiskaava ohjaa niiden viher- ja virkistysalueiden hoitoa ja käyttöä, joita ei vielä ole asemakaavoitettu, tai joille ei tulla laatimaan asemakaavaa.

Asemakaavoitetuilla viher- ja virkistysalueilla maankäyttöä ohjataan yleiskaavaa yksityiskohtaisemmin. Asemakaavassa määritellään tarkemmin viheralueiden suhde muihin maankäytön alueisiin, kuten asuin- ja työpaikka-alueisiin. Asemakaavassa myös määritellään viheralueiden määrä ja käyttötarkoitus sekä otetaan huomioon merkittävät luontoarvot.

Mikä on viher- ja virkistysalueiden kaavatilanne Tampereella?

Tampereen asemakaavojen viher- ja virkistysalueet ja niiden ulkopuoliset yleiskaavan viheralueet muodostavat kantakaupungin kattavan viheralueverkoston. Kaavoitetut viheralueet ovat alueita, joiden on päätetty säilyvän viher- tai virkistyskäytössä.

Viimeisimmän tiedon mukaan kantakaupungin maapinta-alasta noin 38 prosenttia on yleis- ja asemakaavoitettua viheraluetta. Viheralueiden kaavatilanne jakautuu asema- ja yleiskaavoitettuihin viher- ja virkistysalueisiin. Asemakaavoitettuja viheralueita on 2 916 hehtaaria (59%) ja yleiskaavoitettuja 1 991 hehtaaria (41%). Vuonna 2020 alkaneen seurannan aikana viheralueiden määrässä ei ole tapahtunut merkittäviä muutoksia.

Kartalla esitetään viher- ja virkistysalueverkoston yleistetty kaavatilanne, joka sisältää viher- ja virkistysalueiden sekä suojelualueiden yleistetyt kaavamerkinnät voimassa olevien asemakaavojen alueilta. Muilta osin karttatasolla on esitetty asemakaavoittamat alueet, joilla on voimassa yleiskaavan viher- ja virkistysalueiden sekä luonnonsuojelualueiden käyttötarkoitusalueet. Kartalla esitetään kantakaupungin ulkopuolelta tiedot myös Nurmin ja Sorilan seuranta-alueilta. Seurannan tekstissä ja siellä esiintyvillä lukuarvoilla viitataan kuitenkin vain kantakaupungin kaavoitettuihin viher- ja virkistysalueisiin.

Johtopäätöksiä

Kartta osoittaa kuinka kaavoitetut viheralueet ovat jakautuneet kantakaupungin alueelle. Laajimmat yhtenäiset asemakaavoitetut viheralueet sijoittuvat muun muassa Tohlopin ja Epilänharjun, Iidesjärven, Pyynikin, Kaupin sekä Hervannan länsi- ja pohjoispuolille ja Peltolammin alueille. Laajimmat asemakaavoittamattomat viheralueet, joita ohjataan yleiskaavalla, sijaitsevat Kauppi-Niihamassa sekä Särkijärven ja Hervantajärven ympäristöissä. Viheralueiden jakautumisessa on suuriakin alueellisia eroja. Osaltaan alueet ovat yhteydessä toisiinsa ja kytkeytyneet viheralueverkostoksi. 

Kaupungin kasvu ja tiivistyminen edellyttävät viherrakenteen tavoitteellista suunnittelua ja huomioimista koko kaupungin tasolla sekä viheralueverkoston seudullisen jatkuvuuden varmistamista. Viheralueita tulee kehittää mahdollisimman yhtenäisenä verkostomaisena kokonaisuutena, jolloin ne pystyvät tuottamaan monipuolisia hyötyjä ja ovat ekologisesti kestäviä. Viheralueiden kytkeytyneisyys mahdollistaa lajien liikkumisen elinympäristöjen välillä vaikuttaen samalla useimpien lajien elinvoimaisuuteen. Myös viher- ja virkistysalueiden saavutettavuus toteutuu parhaiten verkostomaisessa rakenteessa.

Elinvoimaisen, monimuotoisen ja saavutettavan viheralueverkoston turvaaminen sekä kehittäminen edellyttää, että suunnittelussa ja vaikutusten arvioinnissa tunnistetaan yksittäisten viheralueiden merkitys osana viheralueverkoston kokonaisuutta. Nykyisten asuinalueiden tiivistäminen ja asukasmäärän kasvu lisäävät myös viheralueiden käyttöpainetta. Ensisijaisesti viheralueita tulee olla riittävästi, niiden tulee olla riittävän kokoisia ja asukkaiden saavutettavissa. 2023 tuotetut viheralueiden määrälliset mittarit toimivat työkaluina viheralueiden verkostollisen merkityksen ja alueiden riittävyyden arvioimisen tukena.

Tulevaisuudessa on tavoitteena täydentää seurantaa laadullisilla mittareilla. Laadullisten mittareiden avulla voidaan tunnistaa viheralueiden ominaispiirteitä, arvoja ja erityisesti kehitettäviä kokonaisuuksia. Yksi keskeinen viheralueiden laatua heikentävä tekijä on melu. Asemakaavoitetuista viher- ja virkistysalueista noin 21 prosenttia sijaitsee alueilla, joilla melu ylittää valtakunnallisen virkistykselle annetun 55 desibelin ohjearvon (päiväaikainen keskiäänitaso (LAeq 7-22)). Näillä alueilla melun on arvioitu olevan oleskelun ja virkistyskäytön kannalta häiritsevää. Tämä on haaste etenkin tiiviillä keskusta-alueella ja edellyttää erityistä kehittämistä alueiden laadun parantamiseksi. Tärkeää on myös turvata laajempien kaupunkihiljaisten alueiden säilyminen ja hyvä saavutettavuus. Kantakaupungin alueella on tunnistettu keskuspuistoverkoston alueella ja luonnonsuojelualueilla olevia laajempia, kaupunkihiljaisia virkistysaluekokonaisuuksia. Yleiskaava ohjaa näiden alueiden säilyttämiseen ja kehittämiseen.

Mikä on viher- ja virkistysalueiden määrä Tampereella?

Kantakaupungin alueella kaavoitettua viher- ja virkistysaluetta on noin 4 900 hehtaaria. Asemakaavoitettua viher- ja virkistysaluetta on noin 3 000 hehtaaria. Tämä on noin 28 prosenttia kaikesta asemakaavoitetusta pinta-alasta.

Kartalla esitetään viher- ja virkistysalueiden pinta-ala (neliömetriä) asukasta kohden seuranta-alueilla. Kartalla esitetään kantakaupungin ulkopuolelta tiedot myös Nurmin ja Sorilan seuranta-alueilta. Seurannan tekstissä ja siellä esiintyvillä lukuarvoilla viitataan kuitenkin vain kantakaupungin kaavoitettuihin viher- ja virkistysalueisiin.

Strategian tavoittelema asukasmäärän kasvu, noin 3000 asukasta vuodessa pääosin olemassa olevaa rakennetta täydentäen, lisää entisestään viher- ja virkistysalueisiin kohdistuvaa käyttöpainetta.

Kantakaupungin alueella tavoitteellisen asukasmäärän kasvun seurauksena kaavoitettujen viheralueiden määrä asukasta kohti tulee pienenemään vuoteen 2040 mennessä noin 22 prosenttia, sillä viheralueiden lisäämiseen lähellä asukkaita on vain vähän mahdollisuuksia. Tämä tarkoittaa sitä, että olemassa olevien viheralueiden käyttöpaine tulee selvästi lisääntymään ja edellyttää viher- ja virkistysalueiden ekologisen kestävyyden turvaamista sekä kehittämistä.

Kaavoitettua viher- ja virkistysaluetta on koko kantakaupungin alueella keskimäärin 202 neliömetriä asukasta kohti. Viher- ja virkistysalueiden määrä asukasta kohti vaihtelee kuitenkin eri puolilla kantakaupunkia, joten myös alueisiin kohdistuva käyttöpaine vaihtelee. Viheralueiden määrä asukasta kohden ei kuitenkaan kerro viheralueiden todellisesta saavutettavuudesta, laadusta tai niiden sijainnista suhteessa erilaisiin häiriötekijöihin kuten meluun.   

Viher- ja virkistysalueiden osuudesta tai määrästä asukasta kohti laskien ei ole käytössä määriteltyä normia. Määrää voi peilata Euroopassa kehitettyyn Green City-ohjeistoon, jonka mukaan viher- ja virkistysaluetta asukasta kohden tulisi olla vähintään 30 neliömetriä. Green City -ohjeiston avulla pyritään välittämään tietoa päättäjille, suunnittelijoille ja muille asianomaisille kaupunkivihreyden ja vihreän infrastruktuurin merkityksestä kaupunkirakenteessa.

Johtopäätöksiä

Viher- ja virkistysalueiden määrä ja luonne vaihtelevat eri puolilla kantakaupunkia. Ydinkeskustassa on vähiten kaavoitettua viher- ja virkistysalueita asukasta kohden, noin 20 neliömetriä. Laskennallisesti viheraluetta asukasta kohden eniten on alueilla missä on laajoja viher- ja virkistysalueita kuten Kauppi-Niihaman alueella sekä niillä alueilla, joissa asukkaita on vähän, kuten Ruskon työpaikkavaltaisella alueella. Näiden alueiden lähellä asuvilla on siis hyvä tilanne pinta-alan suhteen.

Viheralueiden käyttöpaine tulee tulevaisuudessa lisääntymään muun muassa Lielahti-Hiedanrannan, Lakalaiva-Lahdesjärven ja Ojalan alueilla maankäytön muuttuessa ja asukasmäärän kasvaessa merkittävästi. Kauppi-Niihamaan ja Hervantajärveä ympäröiville viheralueille tullaan kauempaakin kuin alueiden välittömästä läheisyydestä, ja myös niissä virkistyspaine on alueiden suuresta koosta huolimatta merkittävä.

Alueilla, joilla 30 neliömetrin tavoitetta asukasta kohden ei saavuteta, tarvitaan erityisesti toimia viheralueiden ja kaupunkivihreän lisäämiseksi sekä laadun parantamiseksi. Esimerkiksi keskusta-alueilla, joilla on vähän virkistysalueita ja vehreitä piha-alueita asukasta kohden, tarvitaan tiheämmin pienialaista kaupunkivihreää sekä saavutettavuuden kehittämistä laajemmille viheralueille. Kasvavassa ja tiivistyvässä kaupungissa tarvitaan kaupunkivihreän kehittämisessä ja viheralueiden melutilanteen parantamisessa myös uusia innovatiivisia ratkaisuja.

Viheralueiden ekologista kestävyyttä voidaan edistää kehittämällä luonnon monimuotoisuutta. Monipuolinen ja kestävä viherrakenne tuottaa monenlaisia luonnonhyötyjä eli ekosysteemipalveluja. Ekosysteemipalveluiden vaalimiseksi ja lisäämiseksi erityisesti tiiviissä kaupunkirakenteessa keskeisiä toimenpiteitä ovat kasvillisuuden, etenkin puiden säilyttäminen ja istuttaminen sekä läpäisevän kasvupeitteisen pinnan lisääminen.