Laikun historia

Kulttuuritalo Laikku on Tampereen ensimmäinen kirjastotalo, joka valmistui 1925 ja vihittiin käyttöön samana vuonna Aleksis Kiven päivänä 10. lokakuuta. Rakennuksen ovat suunnitelleet arkkitehdit Jussi ja Toivo Paatela. Yksi ratkaiseva edellytys kirjastotalon rakentamiselle oli kenkätehtailija Emil Aaltosen vuonna 1919 tekemä miljoonan markan lahjoitus. Rakennuksen lopulliseksi hinnaksi tuli 3,5 miljoonaa markkaa.

Kirjastotalon synty

Tampereen kaupunginkirjasto perustettiin virallisesti 5. huhtikuuta 1861, mutta kaupungissa oli jo tätä ennen toiminut kaikille avoin lainakirjasto Sällskapet för Låne Bibliothek i Tammerfors stad vuosina 1837–1844. Kirjastolla ei ollut aluksi omia tiloja, vaan se toimi vaihtuvissa vuokratiloissa muun muassa Kauppakadulla ja Puutarhakadulla.

Ajatus kirjastotalon rakentamisesta syntyi kirjaston johtokunnassa jo 1800-luvun lopulla. Tampereen kaupunginkirjaston tuleva johtaja Juho Kemiläinen aloitti uudestaan neuvottelut 1913 kirjaston rakentamisesta. Hanke ei kuitenkaan edennyt ennen vuorineuvos Emil Aaltosen lahjoitusta 1919. Aaltonen uskoi, että tasa-arvoinen sivistys tasaa kansanryhmien välisiä ristiriitoja. Juho Kemiläinen esitti, että Vanhan kirkon puisto on kirjastolle paras mahdollinen sijoituspaikka. Viimein joulukuussa 1920 rakennushankkeen suunnittelu saatiin käyntiin.

Suunnittelu ja rakentaminen

Kirjastotalon suunnittelukilpailun voittaneet Jussi ja Toivo Paatela, valitsivat talon tyylisuunnaksi klassismin. Juho Kemiläinen oli opiskellut Amerikassa ja toi siellä näkemiään ratkaisuja mukaan suunnitteluun. Kemiläinen halusi uudesta rakennuksesta modernin. Hän piti tärkeänä, että se oli helposti muunneltavissa ja muutoksista kuultiin aina kirjaston työntekijöitä. Kirjastotaloon tuli myös taidenäyttelysali, valtuustosali ja työväenopisto. Rakennuksessa on esillä alkuperäisiä taideteoksia. Yläkertaan johtavien portaiden seinustalla on Emil Aaltosen rintakuva ja kolmannen kerroksen musiikkisalissa on Allan Salon maalaama, vaikuttava Tampere-fresko.

Rakennus vihittiin käyttöön Aleksis Kiven päivänä 10.10.1925. Kirjastotalon vihkiäiset oli seurapiiritapahtuma, josta puhuttiin ja kirjoiteltiin Helsingin Sanomia myöten. Kirjastotalon mesenaatti Emil Aaltonen teki vihkiäisissä vielä toisen suuren lahjoituksen. Hän antoi 200 000 markkaa Aleksis Kiven patsasta varten. Hengetär siunaa runoilijaa on kuvanveistäjä Wäinö Aaltosen teos, joka sijoitettiin kirjastotalon pääsisäänkäynnin eteen.

Kirjastotoiminta

Valmistuessaan vuonna 1925 Tampereen kirjastotalo oli Suomen nykyaikaisin. Siellä otettiin ensimmäisten joukossa käyttöön avohyllyjärjestelmä, jossa kirjaston asiakkaat saivat itse ottaa kirjoja hyllystä. Uuden pääkirjaston myötä lainausluvut kasvoivat muutamassa vuodessa moninkertaisiksi. Tampere nousi Suomen kärkeen asukaskohtaisia lainauksia vertailtaessa. Pian lainauksien määrää jouduttiin jopa rajoittamaan, jotta kaikille halukkaille riitti lukemista. Lasten kirjastopalveluissa Tampereesta kasvoi uranuurtaja. Kirjastotalossa oli oma lastenosasto, jonka satutunteja kerääntyi 1920-luvulla kuuntelemaan jopa satoja kuulijoita. Kirjastossa oli myös kaksi lukusalia, toinen tiede- ja toinen ajanvietekirjallisuutta varten. Opintokerhoissa kuka tahansa pääsi sivistämään itseään suomen kielessä, kirjallisuudessa ja itsekasvatuksessa.

Pitkäaikainen kirjastonjohtaja Mikko Mäkelä johti vuosina 1946-1954 toiminutta kirjallisuuspiiriä, jota kutsuttiin Mäkelän piiriksi. Kuuluisimpia Mäkelän piiriläisiä olivat kirjailijat Väinö Linna, Mirkka Rekola, Jaakko Syrjä ja Lauri Viita.

Kaupungin valtuusto ja työväenopisto siirtyivät muualle 1962. Vaikka lukusali ja varasto siirrettiin 1973 viereiseen Frenckellin tehtaan vanhaan pannuhuoneeseen, alkoi tila loppua kesken. Uuden kirjastotalon rakennuttaminen oli edessä. Uuden pääkirjaston arkkitehtuurikilpailu järjestettiin 1978. Kilpailun voittivat arkkitehdit Raili ja Reima Pietilä. Uusi Metso-kirjasto valmistui Hämeenpuistoon 1986. Se vihittiin käyttöön päivälleen 61 vuotta Vanhan kirjastotalon vihkimisestä.

Kirjastosta kulttuuritaloksi

Kun uutiset uudesta kirjastotalosta kiirivät tamperelaisten kulttuuriaktiivien korviin, he alkoivat vaatia Vanhaa kirjastotaloa kulttuurin ja paikallisten yhdistysten käyttöön. Tampereen kaupunki tarvitsi tilat kuitenkin virastokäyttöön. Syntyi aktiivinen Kulttuuritaloliike, jonka työ tuotti tulosta. Peruskorjauksen jälkeen 1988 avattu Vanha kirjastotalo otettiin puoliksi kulttuurikäyttöön toisen puolen jäädessä edelleen virastokäyttöön.

Kulttuuritalo Laikku

Kaupungin kulttuuripalvelujen (nyk. kaupunkikulttuuriyksikkö) henkilöstön aloitteesta vanha kirjastotalo on palvellut keväästä 2018 remontoituna Kulttuuritalo Laikkuna. Rakennuksen monipuoliset tilat mahdollistavat erilaisten kulttuuri- ym. tapahtumien järjestämisen. Tilat ovat kaikkien tapahtumajärjestäjien ja esiintyjäryhmien käytössä. Kulttuuritalossa on Musiikki- ja Luentosalit sekä useita kokous- ja näyttelytiloja. 

Vanhan kirjastotalon entinen lastenosasto alimmassa kerroksessa on muuttunut Lastenkulttuurikeskus Rullaksi, jonka tiloissa ensimmäiset pienet asiakkaat vilistivät jo lähes vuosisata sitten. Kirjastonpuistossa sijaitseva Laikunlava valmistui 2012 ja se toimii keväästä syksyyn ulkotapahtumien näyttämönä.