Elämänmittaisia kasvutarinoita, joissa jokainen on tekijä
Opistotarinat avaa Tampereen seudun työväenopiston arkea, ammattiryhmien työtä ja ainealueita. Minkälaista työ ja opiskelu vapaan sivistystyön parissa on? Miten ajankohtaiset ilmiöt näkyvät opistossa?
Taide on perustarve ja inhimillisen olemisen muoto – kuvataidekoulu voi hyvin virkeänä nelikymppisenä
Taidemesenaatin mukaan nimetty Sara Hildén -akatemia perustettiin vuonna 1982 nimellä Tampereen kaupungin lasten ja nuorten kuvataidekoulu. Nykyään myös aikuisille taiteen perusopetusta kuvataiteessa järjestävä oppilaitos on värikäs keski-ikäinen, jonka kädenjälki näkyy kaupungin katukuvassa. Kuvataidekoulussa uransa tehneet Maisa Heiskanen ja Heli Tiainen muistuttavat kuvataiteen vaikutuksista ihmisen perustavanlaatuiseen olemassaoloon.
Heli Tiainen (keskellä) ja Maisa Heiskanen (oik.) kuvattiin kuvataidekoulun uusien tilojen vierasavajaisissa Tammelan koululla vuonna 2003.
Kuvataidekoulun syntysanat lausuttiin Tampereen kaupunginvaltuuston 200-vuotisjuhlakokouksen 26. syyskuuta 1979 ainoana kuvataidekasvatuksen ja -koulutuksen kehittämispäätöksenä Tampereella. Avajaisia kuvataidekoulu pääsi viettämään 1. marraskuuta 1982, minkä jälkeen ensimmäiset 8-vuotiaat aloittivat opintonsa.
Maisa Heiskanen työskenteli kuvataidekoulun rehtorina vuosina 1988–1994. Ennen valintaansa rehtoriksi ja ulkomailla vietettyä aikaa hän oli toiminut Pirkanmaan kuvataideopettajissa aktiivisesti koulun perustamiseksi. Kun Heiskanen aloitti työt, kuvataidekoulu oli kasvamassa ja kehittymässä täyteen kokoonsa ikäluokka kerrallaan.
– Kehitys tapahtui ennen kaikkea opettajien kautta. Oli palkitsevaa olla itse mukana valitsemassa työkumppaneita, kun uusia tehtäviä avautui. Kuvanveistäjä Vesa Toukomaa toi oman laaja-alaisen asiantuntemuksensa sekä kuvanveiston että muun kuvallisen ilmaisun opetukseen. Juuri silloin valokuvaajaksi valmistunut Johanna Vuoksenmaa taas toi paljon uutta sisältöä lasten valokuvausopetukseen. Molemmat työskentelivät siten, että heidän ajatuksensa ja kokemuksensa olivat hyvänä pohjana opetuksen kehittämisessä.
Ideointi yhdessä tuntiopettajien kanssa oli tärkeää, jotta piirustus, maalaus, keramiikka, arkkitehtuuri ja sarjakuva olivat sekä perusopetuksessa että valinnaisissa opinnoissa vahvana mukana alusta asti.
Heiskasen aikana koulussa toimi aktiivinen johtokunta, jonka kanssa hän vastasi toiminnasta koko koulutoimen rinnalla suoraan kaupunginjohtajalle, joka tuolloin oli Kaarina Suonio.
– Myös vanhempainyhdistys oli erittäin aktiivinen ja heidän toiminnassaan näkyi arvostus taidekasvatusta kohtaan. Juuri heidän ansioistaan monet opintomatkat suuntautuivat ulkomaille ja toimivat tärkeänä osana kansainvälisyyskasvatusta.
Inspiraatiota Italiasta
Heiskanen koki työuransa aikana tärkeäksi Suomen lasten ja nuorten kuvataidekoulujen liiton kokousten, keskustelujen ja koulutuksen tuen. Heiskasen omia näkemyksiä ja kuvataidekoulujen ideaa auttoi kirkastamaan liiton järjestämä koulutustapahtuma Italian Reggio Emiliassa vuonna 1991.
Konkreettinen tutustuminen professori Malaguzzin opetusideoihin vahvisti tietä, jonka kuvataidekouluväki oli jo valinnut.
– Lapsen ja nuoren oma kokemus ja oivallus ovat opetuksen tärkeitä lähtökohtia, Heiskanen toteaa.
Vierailulla oli vahvistava vaikutus myös valtakunnallisten opetussuunnitelman perusteiden luomiseen vuonna 1993. Taiteen perusopetuksen lainsäädäntö oli valmistunut jo edellisvuonna 1992.
Taide vaikuttaa ympäristöön
Kuvataiteista puhuttaessa nousee usein esiin kysymys siitä, pitääkö ihmisen olla luonnonlahjakkuus toteuttaakseen itseään kuvallisesti. Heiskanen muistuttaa, että ihmiseen on kätketty monia taitoja ja lahjakkuuksia, joita täytyy vaalia ja kehittää.
– Kuvataiteeseen tutustuminen ja ennen kaikkea itse tekeminen tarjoavat ajattelun välineitä ja keinoja oppia tuntemaan omaa ajattelua, hahmottaa maailmaa ja löytää kanavia mielikuvitukselle.
Heiskanen huomauttaa, että vuorovaikutuksessa toisten kanssa opimme myös hyväksymään erilaisuutta ja vaikuttamaan omaan ympäristöömme esteettisten ja kestävien arvojen pohjalta.
Juttu jatkuu kuvan jälkeen.
Aikuiset mukaan opiskelemaan – nimi muuttuu
Vuonna 2002 apulaiskaupunginjohtaja Lasse Eskonen nimitti työryhmän, jonka tehtävänä oli selvittää kuvataiteen perusopetuksen antamisen mahdollisuudet aikuisille Tampereella. Kehittämishanke käynnistyi yhteistyössä Nokian ja Ylöjärven työväenopistojen kanssa. Alkuvaiheessa mukana oli myös Kokkolan seudun opisto, ja opistot saivat selvitykseen Opetushallituksen hankerahaa.
Aikuisten kuvataiteen perusopetus laajan oppimäärän mukaisesti Tampereella aloitettiin syksyllä 2003. Kun taiteen perusopetuksen tarjoaminen kuvataiteissa tuli mahdolliseksi myös aikuisille, koulun nimi muutettiin Sara Hildén -akatemiaksi. Toisin kuin moni voi luulla, taidemesenaatti Sara Hildénillä ei ole nimeä enempää tekemistä kuvataidekoulun kanssa. Oppilaitos sai nimi-idean ja nimenkäyttöluvan Sara Hildénin taidemuseon silloiselta johtajalta Timo Vuorikoskelta.
Aikuisten taiteen perusopetuksen ryhmät koulu alkoi nimetä AKU-alkuisiksi, ja ryhmien vetäjäksi ryhtyi Maisa Heiskanen.
– Opetuksen laajeneminen aikuisiin oli minulle henkilökohtaisesti tärkeää. Sitoutuminen, jolla aikuiset osallistuvat perjantai-iltojen opetukseen, oli palkitsevaa, Heiskanen kertoo.
Heiskanen jäi rehtorin tehtävästä virkavapaalle vuosiksi 1994–1998. Heli Tiainen aloitti ensiksi Heiskasen viransijaisena, ja vuonna 1996 Tiaisesta tuli vakinainen rehtori. Heiskanen palasi kuvataideopettajaksi tuttuun yhteisöön vuonna 1998 jäi eläkkeelle lopulta vuonna 2014.
Pääsykokeet historiaan
Kun Heli Tiainen aloitti Heiskasen viransijaisena, vuonna 1982 perustettu kuvataidekoulu oli vielä suhteellisen uusi kaupungissa, mikä tarkoitti ennätyksellisiä määriä hakijoita.
– Vuosittain oli ainakin 300 hakijaa, joista pääsykokeiden perusteella otettiin oppilaaksi 2–3 ryhmää lapsia. Pääsykokeissa lapset tekivät piirustus-, maalaus- ja kuvanveistotehtäviä, Tiainen kertoo.
Nykyään oppilaat valitaan ilmoittautumisjärjestyksessä. Jos paikkaa ei pystytä tarjoamaan kaikille, toteutetaan valinta arpomalla. Hakemukseen täytyy kuitenkin liittää lapsen vapaa-ajalla tekemiä kuvallisia töitä ja kertoa henkilökohtaisesta motivaatiosta.
Kuvataidekoulun toimintamuodoksi on vakiintunut kuvataiteen perusopetuksen tarjoaminen laajan oppimäärän mukaan lapsille ja aikuisille. Lisäksi tarjolla on kaikille avoimia kursseja sekä työpajoja koululuokille.
Oppiminen on polku
Lasten kuvataiteen perusopinnot alkavat 7–9-vuotiaana. Aluksi oppilaat harjoittelevat monipuolisesti eri materiaaleja ja tekniikoita käyttäen: piirtäen, maalaten, grafiikkaa ja tekstiilitaidetta kokeillen sekä rakennellen ja savea muovaillen. Seuraavilla vuosikursseilla työskentelyjaksot saman tekniikan parissa pitenevät, ja mukaan tulee myös valokuvaus sekä liikkuva kuva.
Oppilaan ollessa 13–14-vuotias perusopintojen kaksi viimeistä lukuvuotta sujuvat lukukauden mittaisissa vapaasti valittavissa työpajoissa. 15–16-vuotiaat oppilaat jatkavat työpajatyöskentelyä omaa ilmaisuaan kehittäen. Yksi työpajoista on nykytaideprojekti, jolloin oppilaat toteuttavat isomman teoksen tai kokonaisuuden kaupunkiympäristöön tai julkiseen tilaan – useimmiten ryhmätyönä.
– Opinpolkunsa päätteeksi kuvataidekoululainen tekee lopputyön, johon liittyy oppimisen dokumentointi. Lopputyö, teos tai teossarja, esitellään näyttelyssä ja lopputyöstä saa aina myös kirjallisen palautteen, Tiainen kertoo.
Juttu jatkuu kuvan jälkeen.
Yhteistyötä ja kansainvälisyyttä
Kuvataidekoulu on tunnettu taiteen perusopetuksen toimijoiden kanssa tehdyistä yhteisprojekteista ja kansainvälisyydestään. Tampereella kuvataidekoulu on tehnyt yhteistyötä muiden laajan oppimäärän mukaista taiteen perusopetusta antavien oppilaitosten kanssa, kuten Näpsä-käsityökoulun, Sorin Sirkuksen sekä Pirkanmaan musiikkiopiston kanssa.
Vuosina 1996 ja 1997 toteutui Aamukävely kaupungin elämänvirrassa ja vuonna 1998 Pimeyden haltuunotto Eteläpuistossa. Vuosina 2016–2017 kuvataidekoulu valmisti tarpeistoa Pirkanmaan musiikkiopiston Mörköooppera-esitykseen, ja vuonna 2017 oppilaitos toteutti verkkoon Suomi 100 -kalenterin yhdessä Pirkanmaan musiikkiopiston, Tampereen konservatorion, Sorin Sirkuksen ja Käsityökoulu Näpsän kanssa.
Pohjoismaisen ministerineuvoston rahoittamassa Ett mågnkulturellt Norden -projektissa kuvataidekoulu oli mukana vuosina 1995–1996. Tallinnalaisen Sally Stuudio -kuvataidekoulun hallinnoima Comenius-hanke IDEAlaboratories toteutui 2010–2011, mihin sisältyi yhteisiä työpajoa sekä useita näyttelyitä Tallinnassa 2011–2017.
Kuvataidekoulun kansainvälisestä huomattavuudesta kertoo se, että keväällä 2023 Heli Tiainen antoi Opetushallituksen pyynnöstä haastattelun japanilaiselle tutkijalle suomalaisesta taiteen perusopetuksen järjestelmästä. Työuransa aikana Tiainen esitteli kuvataidekoulun ja suomalaisen taidekasvatusjärjestelmän toimintaa myös International Society for Educartion through Artin (INSEA) konferensseissa muun muassa Montrealissa Kanadassa ja Melbournessa Australiassa.
Kumppaniksi työväenopisto
Kuvataidekoulusta tuli hallinnollisesti osa työväenopistoa vuonna 1997. Tiaisen mukaan muutos ei vaikuttanut opettajien työhön, mutta rehtori sen sijaan sai arkeensa uusia tehtäviä ja pakollista läsnäoloa kokouksissa.
Vaikka Tammelan koulun tiilirakennuksessa sijainnut kuvataidekoulu ja työväenopisto, pääpaikkanaan Sampola, olivat lähes naapureita, yhteistyö ennen liitosta oli ollut vähäistä.
– Työväenopiston 100-vuotisjuhliin vuonna 1999 teimme ison taidelyhtyinstallaation Sammon aukiolle. Opiston sanataideryhmien kanssa teimme aikanani myös pieniä projekteja, esimerkiksi taidetta paikallisbusseihin vuonna 2017, Heiskanen kertoo.
Koko opisto-organisaation ja taiteen perusopetuksen tiivistynyt yhteistyö näkyy eri puolilla kaupunkia juhlavuonna 2024. Kevääseen 2024 raiteilla lipui Lukuratikka, johon kuvataidekoulun opiskelijat tekivät teoskuvat. Teippaus tuotettiin yhteystyössä Tampereen kaupunkimarkkinoinnin ja Tampereen kaupunginkirjaston kanssa.
Sampolasta keskustaan päin siirtyessä taas voi ihailla Rongan alikulkuun tehtyä muraalia, jonka kuvataidekoulun oppilaat maalasivat yhdessä Sorin Sirkuksen kanssa. 13–17-vuotiaiden oppilaiden ideoima muraali käsittelee ilmastonmuutoksen vaikutuksia ympäristöön ja eläimiin.
Muuttolaatikot kasaan!
Tiaisen rehtoriaikana kuvataidekoulu ehti muuttaa kaksi kertaa. Vuonna 2003 kuvataidekoulu muutti Tammelan koulun jugendrakennuksesta pihan yli punatiilirakennukseen, kun tilaa vapautui kirjastolta sen siirtyessä Sampolan uudisrakennukseen.
Juuri ennen eläköitymistään syksyllä 2020 Tiainen vielä luotsasi työyhteisönsä siirtymävaiheen läpi kuvataidekoulun muuttaessa Koivistonkylään, jossa se edelleen toimii väistötiloissa Tammelan punatiilikoulun odotellessa remonttia.
Vaikka tilat ovat kortilla ja kaupungissa kiven alla, Tiainen uskoo kuvataidekoulujen tulevaisuuteen.
Tilaongelmat eivät kuvataidekoulua kaada
Suomalaisten kuvataidekoulujen historian alusta alusta asti mukana olleet entiset rehtorit Heiskanen ja Tiainen ovat vakuuttuneita siitä, että kuvataidekoulut ja muut taiteen perusopetusta antavat yksiköt oppivelvollisuuskoulun rinnalla ovat tulleet jäädäkseen.
– Vuodet ovat osoittaneet niiden tarpeellisuuden ja elinvoimaisuuden sekä yleissivistävänä että ammatillista, vakaata pohjaa luovana koulutuksena muuttuvassa yhteiskunnassa ja koulumaailmassa.
Rehtorit korostavat kuvataidekoulujen kehittyvän ja elävän ajassa. Kuvataiteen opiskelu mahdollistaa itseilmaisun ja oppimisen sekä toisaalta elämysten ja näkemysten vastaanottamisen.
– Taide on yksi inhimillisen olemisen muodoista, he toteavat.
Tiainen muistuttaa visuaalisen laadun merkityksestä myös kaupunkiympäristössä.
– Hyvin suunniteltu ympäristö ja arkkitehtuuri saavat ihmisen viihtymään ja voimaan paremmin.
Heiskasella ja Tiaisella on näkemys myös kuvataidekoulun tulevaisuudesta.
– Ehkä näemme vielä senkin päivän, kun kuvataidekoulu elävöittää musiikkiopiston rinnalla keskustan kaupunkikuvaa ja helpottaa keskeisellä sijainnillaan eri puolilta kaupunkia tulevien opiskelijoiden liikkumista ja sitoutumista pitkäaikaisiin ja elämässä merkityksellisiin vapaa-ajan opintoihin.
Jätä kommentti