Työväenopistotoiminta alkaa

Suomi saa ensimmäisen kansalaisopistonsa vuonna 1899

Muutaman asteen pakkanen kiristeli eri puolilta kaupunkia kohti Amuria kiiruhtavien poskia. Puutalokortteleiden katot olivat peittyneet hentoon lumihuntuun, ja kapeiden katujen reunoille oli kasaantunut roimasti lunta. Puutarhakadun ja Mustalahdenkadun kulmassa sijainneella Raittiustalolla alkaisi tärkeä tilaisuus illansuussa.

Suomen ensimmäisen kansalaisopiston Tampereen työväenopiston juhlalliset avajaiset pidettiin 16.1.1899 Tampereen Raittiustalolla. Pilettejä avajaisiin innokkaimmat olivat hankkineet H. T. Bärlundin kirjakaupasta, mutta opiskelijat pääsivät sisään jäsenkortilla. Aikaansa mukaileva juhlaohjelma sisälsi avajaispuheen lisäksi virren 399 Taas armon kyllyydestä, rukouksen, laulua ja juhlaesitelmän. Avajaiset päättyivät Maamme-lauluun, jonka liki 600-päinen yleisö lauloi yhdessä.

Avajaisissa opiston toiminnan perusajatukseksi julistettiin "luentosarjoilla, esitelmillä ja keskusteluilla herättää ja vireillä pitää tiedon ja valistuksen halua sekä isänmaallista ja kansallista mieltä kunnan jäsenissä yleensä ja erittäin sen lukuisassa työväestössä”. Tärkeää oli myös “huolehtia ammattitaidon kehittämisestä eri toiminta-aloilla antamalla opetusta koneiden ja työkalujen rakenteessa ja hoidossa – – ". Vanhasuomalainen vapaaherra Eino S. Yrjö-Koskinen lupasikin juhlapuheessaan johtokunnan puheenjohtajan roolissa, että opistossa esitetään ”täytenä totuutena ainoastaan sitä, minkä tiede epäämättömästi on siksi todistanut”.

Sivistys on välttämätöntä

Päätös työväenopiston perustamisesta kaupunkiin ei ollut syntynyt hetkessä, vaan siitä oli keskusteltu ennen Amurissa pidettyjä avajaisjuhlallisuuksia lähes 10 vuotta. Keskustelun oli käynnistänyt paikallisen työväenyhdistyksen vuonna 1891 julkaistu lehtiartikkeli, jossa toivottiin aikuisikään ehtineen työväestön sivistämisestä vastaavan opiston perustamista kaupunkiin.

Työväenopiston perustamista ajoi erityisesti 1800-luvun wrightiläisen työväenliikkeen sivistyneistö, joka katsoi työväestön sivistämisen välttämättömäksi yhteiskunnallisten ongelmien ratkaisemiseksi. Sääty-yhteiskunnassa työväestöä ei näet pitkään aikaan mielletty osana kansakunnan rakentamista. Työväestöön aikalaiset katsoivat kuuluvaksi tehdas- ja ulkotyöntekijöiden lisäksi kisällit ja palvelijat.

Tampere oli 1800-luvun lopulla tehdaskaupunki. Tehtaisiin tultiin tyypillisesti jo nuorena töihin, joten koulunkäynti jäi useimmilla vähiin. Kunnallinen kansakoulu oli aloittanut toimintansa vuonna 1872. Jo sitä ennen kaupungissa oli toiminut tehtaankouluja, rouvasväen koulu ja yksityisten henkilöiden lastenkouluja. Moni ei tosin ollut käynyt koulua lainkaan. Tätä puutetta korjaamaan mietittiin monenlaisia ratkaisuja. Vuoden 1889 työväensuojelulaki määräsi, että tehdastyössä olevien lasten oli suoritettava koko kansakoulun oppimäärä. Näin ollen käynnistettiin tehtaalaiskoulu keväällä 1890.

Taustalla luennot ja alkeisopetuskurssit

Kun keskustelut työväenopiston perustamisesta ensimmäistä kertaa alkoivat, oli aikuisikään ehtineen työväestön sivistäminen Tampereella pienimuotoista, mutta ei täysin tuntematonta. Heitä oli ryhdytty vähitellen sivistämään 1860-luvulta lähtien tehtaanjohtajien järjestämillä seurustelukokouksilla, lainakirjastoilla sekä lukuseuroilla.  

Tampereelle oli perustettu tehtaiden työntekijöiden ja omistajien lainakirjasto jo 1861, mikä toi tehtaille omia lainakirjastoja ja lukusaleja. Luentoja oli järjestetty vuodesta 1872 alkaen. Tampereen erikoisuutena oli luennoitsijoina paikallisten opettajien lisäksi itseoppineita tamperelaisia tehtaalaisia, muun muassa Tapani Kärkönen ja Johan Fält. Varsinainen luentotoiminta alkoi kuitenkin vasta vuonna 1886, jolloin samana vuonna perustettu Tampereen työväenyhdistys ryhtyi järjestämään alkeisopetuskursseja työväestölle.

Opisto syntyy Suomalaisella Klubilla

Työväenyhdistys alkoi 1890-luvun alussa keskustella työväenkurssien käynnistämisestä. Luento- ja alkeiskurssit aloitettiin 1895. Kaupunki tuki toimintaa anniskeluvoittorahoista. Suomalaisen klubin holhouksessa toimiva työväenyhdistys oli ajalleen tyypillinen wrightiläinen yhdistys, johon kuului lähinnä kaupungin johtavaa sivistyneistöä, pikkuporvareita ja käsityöläisiä. Yhdistys perusti vuonna 1892 erityisen työväenopistovaliokunnan. Hanke kuitenkin torjuttiin, sillä sivistyneistö pelkäsi vaarallisena pidetyn sosialismin leviävän, jos opisto perustettaisiin työväenyhdistyksen piiriin. Sen sijaan sivistyneistön tulisi ajaa työväenopistoasiaa.

Lopulta tamperelainen sivistyneistö teki Suomalaisen Klubin johdolla kokouksessaan 1.3.1898 esityksen työväenopiston perustamisesta. Esityksessä käsiteltiin laajasti opiston tärkeyttä ja organisaation luomiseen esitettyjä ehdotuksia. Työväenopiston todettiin pystyvän järjestämään aiemmin tarjolla olleita kursseja entistä organisoidummin ja säännöllisemmin. Esitys hyväksyttiin, mutta opetus ei kuitenkaan päässyt alkamaan vielä syksyllä 1898, kuten oli suunniteltu, sillä Suomen senaatti piti sitä epäilyttävänä ja jopa poliittisesti vaarallisena. Lopulta työväenopisto sai toimiluvan, kun kumouksellisena pidetty yhteiskuntaoppi oli opetusohjelmassa muutettu mittausopiksi.

Opinpolulle 12 tunnin työpäivän jälkeen

Työväenopiston varhaisimmat aatteelliset juuret ulottuvat J. V. Snellmanin hegeliläiseen kansallisajatteluun, jonka mukaan kansakunnan rakentaminen oli pohjimmiltaan sivistyshanke. Kansanvalistuksen tulisi tehdä kansa tietoiseksi kuulumisestaan kansakuntaan, jolla on maailmanhistoriassa oma luonteensa ja tehtävänsä. Näin ollen suomalaisessa aikuiskoulutusjärjestelmässä vapaalla sivistystyöllä on pidempi historia kuin ammatillisella koulutuksella. Vaikka pitkään historiaan mahtuu monenlaisia ideologisia ja aatteellisia painotuksia, on toiminnan ydin aina ollut sivistyksessä.

Työväenopiston ensimmäinen rehtori, maisteri Severi Nyman (myöh. Nuormaa) siirtyi johtamaan opistoa Sääksmäen kansanopistosta, jossa hän niin ikään oli toiminut johtajana. Soveliaaksi palkaksi rehtorille kirjattiin 2666 markkaa. Ensimmäisenä lukuvuotena Tampereen työväenopistossa aloitti 511 opiskelijaa, joista naisia oli 273. Työväenopisto järjesti aluksi noin 6–7 luentoa viikossa, ja niiden lisäksi tarjonnassa oli keskustelu- ja seurusteluiltoja.

Työväenopiston opetus alkoi ensimmäisinä toimintavuosina vasta iltakahdeksalta, jotta tehtaiden työväestö ehti opetukseen. Vain sunnuntailuennot järjestettiin päivisin. Opiskelu oli työlästä pohjakoulutusta vailla oleville opiskelijoille, jotka tulivat tunneille illaksi 12-tuntisen työpäivän jälkeen. Osallistujamäärät putosivatkin rutkasti seuraavina vuosina, ja ensimmäisen vuoden opiskelijamäärä ylittyi vasta syksyllä 1917, jolloin se oli 609.

Ensimmäiset kuvamuistot

Uusi vuosisata laajentaa toimintaa ja opiskelumahdollisuuksia

Työväenopisto muutti vuonna 1901 Hämeenpuistoon Työväenyhdistykselle valmistuneeseen kivitaloon. Toiminta vapaan sivistystyön oppilaitoksena käynnistyi tasaisesti, mutta muutoksia oli luvassa jo muutaman vuoden kuluttua. Vuonna 1903 rehtori Severi Nyman joutui jättämään tehtävänsä ja lähtemään maanpakoon Yhdysvaltoihin.

Työväenopiston opiskelijoiden joukkoon oli soluttautunut venäläinen urkkija, joka oli tehnyt vuonna 1902 Nymanista useita ilmiantoja. Niissä häntä syytettiin muun muassa venäläisvastaisesta kiihotuksesta ja sopimattomien luentojen pitämisestä. Nyman suuntasi Yhdysvaltoihin välttäen karkotuksen Siperiaan.

Uudeksi rehtoriksi johtokunta valitsi maisteri J. V. Kaitilan vuoden 1904 alusta. Kaitilan aika opiston johdossa jäi varsin lyhyeksi, sillä hän vaihtoi toisiin tehtäviin jo vuonna 1907. Rehtoriksi valittiin professoriksi ja ministeriksi myöhemmin edennyt Eino Kuusi, joka toimi tehtävässä vain vuoden. Kuusen jälkeen Tampereen työväenopisto sai vuonna 1908 vihdoin pitkäaikaisen rehtorin, kun tehtävään valittiin Johan A. Pärnänen. Pärnänen työskenteli rehtorina yli 20 vuotta vuoteen 1929 saakka.

Ruotsin kieli viehättää

1900-luvun alussa työväenopiston opetustarjonta laajeni uusilla aineilla ja uudenlaisilla kursseilla. Esimerkiksi kirjanpidon kurssi vuonna 1904 oli ensimmäinen tuntiopetuskurssi, joka ei ollut alkuvuosien tapaan vain luennointia. Ruotsin kieli tuli valikoimaan uutena oppiaineena vuonna 1907 suurella innolla. Alkuinnostus oli niin suurta, että opiston johtokunta joutui hylkäämään opiskelijoiden vaatimukset ruotsin opetuksen lisäämisestä, sillä se olisi vienyt resursseja muulta toiminnalta. Vuonna 1908 työväenopistoon perustettiin edelleen toiminnassa oleva kuoro Sampolan laulajat, joka on pitkäaikaisinta, katkeamatonta opistotoimintaa.

Vuosi 1905 jäi työväenopiston historiaan sekä taloushuolien että poliittisesti merkittävien tapahtumien vuoksi. Opisto oli suurissa vaikeuksissa ja tuotti pahasti tappiota vuonna 1905, eikä tilannetta helpottanut se, että työväenyhdistyksen johtokunta aikoi nostaa työväentalon vuokraa markalla per luentoilta. Tuolloin opisto sai rahoituksensa lähes täysin kaupungin anniskeluvoittovaroista, sillä opiskelijoiden kurssimaksut olivat hyvin pieniä. Perustamisesta seuranneen innostuksen laantuminen näkyi myös opiskelijamäärissä. Vuonna 1906 opiskelijoita oli 321, joista naisia oli 177.

Työväentalolla tapahtuu kummia

Hämeenpuiston kupeessa sijainneeseen Tampereen työväentaloon oli valmistunut vuonna 1905 työväenopiston luentotilat. Mielenkiintoisena yksityiskohtana historiasta voinee kertoa, että työväenopiston joulutauolla 1905 opiston lomaillessa luentosali toimi salaisena kokouspaikkana Venäjän bolševikkipuolueelle, jota johti Vladimir Lenin. Ensimmäistä kertaa viralliseen kokoontumiseen osallistui salanimellä Koba myös muuan nuorimies Georgiasta. Hänet maailmanhistoria oppi tuntemaan paremmin Josif Stalinina. Työväentalon vanhimpaan rakennusosaan avattiin vuonna 1946 Lenin-museo, joka esitteli Suomen ja Neuvostoliiton yhteistä historiaa loppuvuoteen 2024 saakka.

Työväenopiston opiskelijayhdistys sai varhaisen alkunsa vuonna 1908, jolloin opistolaiset perustivat kesätoimikunnan. Toimikunnan tehtävänä oli huviretkien ja erilaisten laulu- ja leikkitilaisuuksien järjestäminen. Toiminta laajeni niin paljon, että jo vuonna 1910 päätettiin perustaa omat toimikunnat iltamia ja seurustelutilaisuuksia varten. Työväenopisto rahoitti esimerkiksi kirjahankinnat iltamatuloista saaduilla varoilla.

Tampereen työväenopiston 10-vuotisjuhlat järjestettiin vuonna 1909 työväentalon juhlasalissa suurin juhlallisuuksin. Juhlapuheen piti Tampereen reaalilyseon rehtori Eino Sakari Yrjö-Koskinen ja juhlaesitelmän työväenopiston rehtori Pärnänen. Merkkipäivätilaisuuden virallisen juhlarunon oli kirjoittanut työväenopiston ensimmäinen rehtori, maanpaosta vuonna 1905 palannut Severi Nuormaa (ent. Nyman). Runon lausui juhlissa teatterinjohtajatar Tilda Vuori. Suomen ensimmäisen kansalaisopiston 10-vuotistaivalta kutsuttiin juhlistamaan useiden opistojen, kansakoulujen ja oppikoulujen rehtorit, kaupungin valtuuston jäsenet, työväenyhdistysten, Raittiusseuran ja nuorisoseuran edustajat, kouluhallituksen edustaja sekä Hämeen läänin kuvernööri ja kaupungin pormestari.

Tämän historiasivuston tiedot perustuvat kahteen aiemmin tehtyyn Tampereen työväenopiston historiikkiin: Emmanuel Lammin kirjoittamaan 25-vuotishistoriikkiin Tampereen työväenopisto 25-vuotias 1899–1924 ja Teuvo Virtasen teokseen Suomen ensimmäinen työväenopisto 75 vuotta – Tampereen työväenopisto 1899–1974. 

Lähteinä on käytetty myös työväenopiston opinto-oppaiden tietoja, opiston julkaisemia lehtiä, Sampolan arkiston materiaaleja sekä aikalaishaastatteluita. Kaikkien Sampolan arkistosta löytyvien kuvien alkuperää ei ole pystytty selvittämään eikä niiden kuvaajatietoja ole juurikaan saatavilla.