Työväenopiston 1990- ja 2000-luku
Lamakurimus näkyy kurssimaksuissa ja uudet toimintamuodot saapuvat työväenopistoon
Uusi vuosikymmen alkoi työväenopistossa toiveikkaasti, sillä rehtori Pertti Timosen jakama valta ja vastuu oli keventänyt ilmapiiriä opistossa ja innostanut kehittämään toimintaa. Vuonna 1990 työväenopistolle siirtyi kaupungin videopajatoiminta, ja vuonna 1993 kunnallinen kotitalousneuvonta siirtyi työväenopiston alaisuuteen. Syyslukukausi huipentui vuosittain 1990-luvun alkuun asti kaikille avoimeen joulujuhlaan, jossa nähtiin muun muassa näytelmiä ja balettiesityksiä.
Työväenopiston vauhti tyssäsi lamaan, joka pakotti muuttamaan merkittävästi hinnoittelua ja karsimaan opetusta. 1990-luvun alussa työväenopisto joutui supistamaan opetustaan niin, että lopulta siitä leikattiin kaiken kaikkiaan 40 prosenttia. Opetustunnit romahtivat 27 000:stä vajaaseen 16 000:een. Kalleimmista ryhmistä oli luovuttava, kuten musiikista ja yksilöopetuksesta, taitavat opettajat jäivät vaille työtä, sivutoimipisteet ajettiin alas ja moni hyvin toimiva ryhmä tuli päätökseensä. Lama-ajan leikkauksia vastaan kampanjoi opiskelijayhdistys, joka perusti Pro Työväenopisto -liikkeen. Liike luovutti kaupunginvaltuustolle 7251 nimen adressin.
Vaikeat ajat heijastuivat kuitenkin positiivisesti työväenopiston toimintaan, sillä ihmiset hakeutuivat kursseille yhä innokkaammin. Lama-aikana ryhmät muuttuivat nimeltään kursseiksi, ja samalla työväenopisto luopui lukukausimaksusta ja siirtyi kurssikohtaiseen hinnoitteluun lukuvuonna 1991–1992.
Rohkeita tapahtumia ja uusia kumppaneita
Alun kurjuudesta huolimatta uusi vuosikymmen toi työväenopistoon rohkeita tapahtumia, joista uutisoitiin näyttävästi alueen lehdissä. 1990-luvulla järjestettiin suuren suosion saaneet Rakkauden markkinat, joka täytti koko Sampolan. Yritykset ja yhteisöt pitivät markkinoilla omia pisteitä aiheeseen liittyen, ja auditoriossa kuultiin rakkausaiheisia luentoja. Kahvila Akvaariossa saattoi tapahtumahumussa piristää itseään pusukahveilla. Palstatilaa sai myös vuoden 1992 Huuhaa-festivaali, jossa yleisö kuuli luentoja niin sanottuna huuhaana pidetyistä teemoista, kuten refleksologiasta, homeopatiasta, väriterapiasta ja astrologiasta.
Aikansa tapahtumista muistetaan myös Nauru Suomelle, jonka työväenopisto järjesti yhdessä opiskelijayhdistyksen kanssa vuonna 1994. Tapahtumassa puhuivat teatterinjohtaja Esko Roine, apulaisprofessori Burkhard Auffermann, pastori Terho Pursiainen ja kansanedustaja Tuulikki Ukkola, ja lisäksi stand upin edelläkävijä Jaakko Teppo nauratti yleisöä huumoriesityksellään. Esitykset käsittelivät sitä, mille Suomi nauraa ja mille ylipäätään saa nauraa.
Rehtori Timonen piti tärkeänä suhteita politiikkaan, ja työväenopisto saikin Timosen aikana kaksi opistokummia: Piia Viitasen (sdp) ja Minna Sirnön (vas). Sirnö kuvaili SampolAviisissa vuonna 2009 kummien olevan työväenopiston hyvän tahdon lähettiläitä, joiden tehtävä on aika ajoin muistuttaa päättäjiä etenkin siitä, kuinka tärkeää aikuisopiskelu ja työväenopiston toiminta ovat. Opistokummitoiminta nähtiin konkreettisena lisäkeinona opiston edunvalvontaan, ja kummien tulikin olla kaupungin päättävissä elimissä sellaisilla tasoilla, missä työväenopiston asioista päätetään. Timonen itse oli valtio-opin dosentti ja vaalikommentaattori, ja hänen aikaansa työväenopisto järjesti yhteistyössä opiskelijayhdistyksen kanssa myös kunnallis- ja eduskuntavaalitenttejä.
Taiteen perusopetus laajenee
Vuonna 1997 Tammelan tiilikoulussa toiminut Tampereen kaupungin lasten ja nuorten kuvataidekoulu liitettiin hallinnollisesti Tampereen työväenopistoon. Vuodesta 2003 kuvataidekoulu on tunnettu nimellä Sara Hildén -akatemia, ja lasten ja nuorten lisäksi se tarjoaa kuvataiteen perusopetusta myös aikuisille. Juhlavuonna 2024 kuvataidekoulu sijaitsee Koivistonkylässä väistötiloissa.
Viita-akatemian innoittamana työväenopisto aloitti opetussuunnitelmaan perustuvan lasten ja nuorten sanataiteen perusopetuksen syyslukukaudella 1993. Ryhmiä oli kaksi: 7–10-vuotialle ja 11–13-vuotiaille. Pääsykoetta ei järjestetty, mutta kriteerinä oli, että lapsen tuli olla lukutaitoinen. Opettajilta edellytettiin perehtyneisyyttä kirjallisuuteen, omaa kirjoittamista sekä pedagogista koulutusta tai kokemusta. Ensimmäisiksi opettajiksi valittiin Anja Kuhalampi ja Frans Mäyrä. Juhlavuonna 2024 lapset ja nuoret voivat edelleen opiskella sanataiteen perusopetusta yleisen oppimäärän mukaan.
Vuonna 1996 toimintansa aloitti nuorten teatteriryhmä S.P.O.T.T.I. Koska kysyntä oli suurta, työväenopisto perusti uusia ryhmiä, ja lopulta omat ryhmänsä oli kaikille 7-vuotiaista lapsista 15-vuotiaisiin nuoriin. Koska työväenopistossa oli jo taiteen perusopetusta sanataiteessa, opisto halusi kehittää myös teatteritaiteen opetusta pitkäjänteisemmäksi. Syksyllä 2003 teatteritaiteen perusopetuksessa aloitti kolme ikäryhmää. Lapsille ja nuorille opisto järjestää edelleen taiteen perusopetusta teatteritaiteessa yleisen oppimäärän mukaan.
Presidentti vierailee satavuotisjuhlassa
1990-luku huipentui työväenopiston 100-vuotisjuhlavuoteen. 100-vuotisjuhlassa vuonna 1999 työväenopistoa kunnioitti läsnäolollaan presidentti Martti Ahtisaari, joka juhlapuheessaan käsitteli työväenopiston historiallista ja yhteiskunnallista merkitystä murroksen aikoina ja myös opiston roolia humanismin ja sivistyksen valona.
100-vuotistaipaleen kunniaksi työväenopisto sai Sampolan eteen Jorma Mukalan ja Villu Jaanisoon suunnitteleman Valolähde-teoksen, joka rahoitettiin osin valtakunnallisena kansalaiskeräyksenä. Monumentin keskeisiä elementtejä ovat valo ja vesi. Juhlan kunniaksi työväenopisto järjesti Sampolassa opiston historiaa esittelevän näyttelyn ja Tampere-talossa kädentaitojen ja kuvataiteen näyttelyn yhteistyössä Pirkanmaan opistojen kanssa.
Kuvamuistoja
Työväenopisto ottaa askeleen digiaikaan ja saa tunnustusta kehittämistyöstään
Uusi vuosituhat alkoi työväenopistossa hyvässä nosteessa. Opisto kehitti tuntiopettajien koulutusta ja osallistui monipuolisiin kehittämishankkeisiin, jotka vahvistivat työväenopiston asemaa alueellisesti ja valtakunnallisesti.
Digitaaliset välineet olivat hiipineet vähitellen osaksi työväenopiston arkea jo 1990-luvun taitteessa, kun tietokoneet saapuivat opistoon syksyllä 1989 ja toimivat sähköpostiosoitteet 1997. Varsinainen digitaalinen murros tapahtui kuitenkin vasta myöhemmin 2000-luvulla ja lopullisesti pandemian aikana vuonna 2020, jolloin verkkokurssien suosio kasvoi merkittävästi.
Santra apuna
Vielä 2000-luvun alussa merkittävin ilmoittautumiskanava oli puhelin, jonka apuna kokeiltiin myös Opisto-Santraa. Opisto-Santra oli puhelinpalvelu, jolle opiskelija saneli kurssit, joille haluaa ilmoittautua. Palveluntarjoaja purki nauhat ja lähetti tiedot työväenopistoon.
Netti-ilmoittautuminen tuli työväenopistossa mahdolliseksi vuonna 2005, ja nykyään reilusti yli 90 prosenttia opiskelijoista ilmoittautuu netissä. Riemukkaat jonot työväenopiston edessä ovat historiaa, eikä paikan päällä toimistoissakaan asioi kuin harva.
Työväenopiston toiminta monipuolistui, kun Sampola-kampus laajeni uudisrakennuksella, johon Tammelan kirjasto muutti vaihtaen nimensä Sampolan kirjastoksi vuonna 2003. Kirjaston kellaritiloihin valmistui työväenopistolle kaksi opetustilaa: toiminnallisen opetuksen Severi-sali ja liikuntaan sopiva Marjatta-sali. Severi-sali sai nimensä työväenopiston ensimmäiseltä rehtorilta Severi Nuormaalta, ja Marjatta-sali puolestaan nimettiin opiston pitkäaikaista balettiopettajaa Marjatta Pasasta kunnioittaen.
Monesti palkittu opisto
2000-luvulla tamperelaisen työväenopistotoiminnan arvostus näkyi lukuisina palkintoina. Opiskelijayhdistysaktiivi Sirkka-Liisa Jukarainen palkittiin vuoden 2002 aikuisopiskelijana, ja apulaisrehtori Taina Törmä aikuiskoulutuksen Pirkanmaan alueellisena vaikuttajana. Vuonna 2006 työväenopisto palkittiin opetusministeriön ja Opetushallituksen laatupalkinnolla, joka myönnetään toimintaansa ja koko toimialaansa kehittäneelle organisaatiolle. Palkinnon tavoite on kannustaa vapaan sivistystyön toimijoita arvioimaan ja kehittämään toimintaansa määrätietoisesti.
Vuosi 2006 toi muutoksia myös työväenopiston henkilöstöön, kun rehtori Pertti Timonen nimitettiin Tampereen vs. apulaiskaupunginjohtajaksi. Joulukuussa 2006 rehtorina aloitti apulaisrehtoriksi työväenopistoon vuonna 1988 saapunut Matti Saari, joka vuosina 1999–2006 työskenteli Sampolan yläkoulun rehtorina.
Kekseliäitä kursseja
2000-luvun alussa työväenopisto yritti vastata tilasuunnittelulla kurssitarjonnan vaatimuksiin. Työväenopiston ja kuvataidekoulu Sara Hildén -akatemian valokuvauskurssitarjonta oli niin suosittua, että opisto oli jo varannut määrärahat filmikuvauksessa tarvittavaa, omaa pimiötä varten, mutta kun digitaaliset kamerat vyöryivät markkinoille, muuttuivat valokuvauskurssit muutamassa kuukaudessa filmikuvauksesta suoraan digikamerakursseiksi, ja pimiösuunnitelmat kuopattiin nopeasti.
Uusi vuosituhat toi työväenopiston tarjontaan myös runsaasti kekseliäitä kursseja, joita ei ollut kokeiltu aiemmin. Huovutuskurssi tuli työväenopiston valikoimaan vuonna 2000 niin suurella innostuksella, että osallistujia olisi voinut ottaa kursseille moninkertaisesti. Vuosien saatossa suursuosikkeja ovat olleet myös esimerkiksi itämainen tanssi, irlantilainen tanssi, astangajooga, pilates, paritanssi, japanin kieli, sukututkimus, Islantiin liittyvät kurssit, keramiikka, entisöinti ja luova puunveisto.
Vuonna 2000 aloitti myös Mikä mies -ryhmä, jossa opiskelijat kokoontuivat Simo Ollilan johdolla miesten kesken. Ryhmässä jaettiin kokemuksia omasta elämästä luottamuksen kasvaessa hyvinkin henkilökohtaisella tasolla. Ryhmä oli ensimmäinen laatuaan kansalaisopistossa. Tavoitteena oli itsensä hyväksyminen juuri sellaisena kuin on.
Vuonna 2002 työväenopistossa alkoivat veneenrakennuskurssit, joissa valmistettiin vanhan hämäläisen mallin mukaan rakennettuja puuveneitä. Ensimmäisenä vuonna veneitä valmistui 13 kappaletta, ja vesillelaskua juhlistettiin Mustassalahdessa vuosittain näyttävin menoin.
Työväenopisto kokeili vuonna 2005 myös lemmikkeihin liittyvää kurssia. Koiranvaatekurssilla 13 innokasta opiskelijaa pääsi valmistamaan erimallisia vaatteita koirille, ja kurssin mannekiinina toimi 5-vuotias irlanninsetteri Aatu. Myöhemmin vuonna 2013 työväenopisto järjesti myös Puhu koiraa -kurssin, jonka tarkoituksena oli kertoa perusasioita koiran toiminnasta ja tarpeista sekä havainnollistaa ihmisen ja koiran välistä suhdetta käytännönläheisesti. Kurssi antoi valmiuksia myös yleisimpien koiran signaalien tulkintaan.
Tilaa taiteelle ja musiikille
Kulttuuririemu näkyi työväenopistossa 2000-luvulla monin tavoin. Kuvataidekoulu Sara Hildén -akatemia avasi vuonna 2004 minigallerian. Vitriinigalleria Gellaria toimi kuvataidekoulun aulassa, ja sen ensimmäinen näyttely esitteli tekstiilitaiteilija Jenni-Juulia Wallinheimon töitä. Kuvataideopettaja Maisa Heiskasen mukaan minigallerian tavoitteena oli se, että esillä olevat taiteilijat vierailisivat kuvataidekoulussa opettamassa ja esiintyisivät myös laajemmalle yleisölle tarkoitetuissa tilaisuuksissa.
Työväenopiston kuoro Sampolan Laulajat sai uuden ystävyyskuoron Saksan Essenistä vuonna 2000. Essener Kantorei -kuoro ja Sampolan Laulajien aiempi Palotasy Janos -kuoro Unkarista vierailivat viikon ajan elokuussa 2001 Tampereella. Kolme kuoroa esitti yhdessä viikon päätteeksi tuomiokirkossa Mozartin Requiemin liki sadan laulajan voimin. Kuorovierailun mahdollisti EU:n ystävyyskaupunkitoiminnasta saatu hankerahoitus. Vastavierailulle tamperelaiset pääsivät vuonna 2004 Esseniin, jossa konsertoitiin jälleen yhdessä. Tällä kertaa teoksena oli Carl Orffin Carmina Burana.
Toiminnan alkuja ja loppuja
2000-luku toi muutoksia myös työväenopiston toimintamuotoihin. Työväenopiston Lukineuvola-hanke vakiintui Opinverstaaksi nimetyksi toiminnaksi vuonna 2005. Opinverstaalla yli 16-vuotiaat opiskelijat saavat tukea oppimisen ja lukemisen pulmiin. Monet hakeutuvat Opinverstaalle epäillessään itsellään lukihäiriötä, ja erityisopettajan tavoitteena on löytää opiskelijan kanssa hänelle parhaat oppimisen tavat.
Vuonna 1993 työväenopistoon liitetty, lähes 90-vuotias kunnallinen kotitalousneuvonta lopetettiin säästösyistä vuonna 2009, mutta kotitalouskurssit jatkuivat Sampolassa vuoteen 2015 saakka. Kotitalousneuvonnassa kaksi vakituista neuvojaa olivat palvelleet Tampereen kaupungin asukkaita tiedotus-, valistus- ja opetustehtävissä.
110 vuotta opistohistoriaa
2000-luku päättyi Tampereen työväenopistossa 110-vuotisjuhliin. Juhlaviikon ohjelmistoon kuului myös kansantanssitupa, jossa opettaja Sinikka Mäkelä ohjasi avoimien ovien periaatteella kansantanssia työpajatyyliin. 110-vuotisjuhlan kunniaksi työväenopiston kuvataideryhmät olivat koonneet Ihminen pääosassa -taidenäyttelyn, jonka töitä opiskelijat olivat tehneet tavoitteellisesti koko syyslukukauden ajan. Näyttelyssä oli esillä veistoksia, keramiikkaa, maalauksia ja piirroksia.
Iltajuhlassa työväenopiston rehtori Matti Saari nimesi opiston neljäksi peruspilariksi tasa-arvon, yhteisöllisyyden, vapauden ja leppoistamisen.
Tämän historiasivuston tiedot perustuvat kahteen aiemmin tehtyyn Tampereen työväenopiston historiikkiin: Emmanuel Lammin kirjoittamaan 25-vuotishistoriikkiin Tampereen työväenopisto 25-vuotias 1899–1924 ja Teuvo Virtasen teokseen Suomen ensimmäinen työväenopisto 75 vuotta – Tampereen työväenopisto 1899–1974.
Lähteinä on käytetty myös työväenopiston opinto-oppaiden tietoja, opiston julkaisemia lehtiä, Sampolan arkiston materiaaleja sekä aikalaishaastatteluita. Kaikkien Sampolan arkistosta löytyvien kuvien alkuperää ei ole pystytty selvittämään eikä niiden kuvaajatietoja ole juurikaan saatavilla.